Rakentavan vuorovaikutuksen keskeisin menetelmä on toisen ihmisen aito kuuleminen.
Kun toinen ihminen on vahvasti tunteittensa vallassa, hän ei voi kuulla meitä eikä ottaa
vastaan meiltä yhtään mitään. Kun opettelemme empaattista kuulemista saamme käyttöömme välineen, jolla on valta rauhoittaa toista ihmistä nopeasti ja tehokkaasti.
Empaattisessa toisen kuulemisessa on kysymys toisen tarpeiden löytämisestä. Meillä on fokuskoko ajan vain toisen tarpeissa.
Kysymys ei ole siitä, että meidän pitäisi osata neuvoa toista tai jotenkin ratkaista toisen ongelma. Emme yritäkään sitä. Tehtävämme on selkeyttää niin itsellemme kuin toisellekin hänen tunnetilansa ja se tarve, joka hänellä on hereillä. Se auttaa toista henkilöä ymmärtämään itseään ja hän osaa kyllä myös päätellä, miten hänen kannattaa toimia.
Empatia ei ole sympatiaa, jossa menemme toisen tunnetilaan mukaan ja kauhistelemme sitä
yhdessä toisen kanssa.
Kun opettelemme empaattista kuulemista, osaamme valita miten haluamme kuulla toista henkilöä.
Kun äitimme kanssa puhumme aikuisina ja hän sanoo: ”Minua kyllä niin harmittaa, että kun sinä silloin nuorempana mietit mitä haluaisit alkaa opiskella, minä sanoin sinulle, että mene kauppakorkeakouluun. Se on sinulle paras paikka. Mutta itsepäinen niin kuin olet, menit opiskelemaan kuvaamataidetta”.
Miten me vastaamme äidille tässä tapauksessa? Me kaikki osaamme ne tavalliset vastaukset, mutta jos haluamme vastata empaattisesti, keskitymme hänen tunteeseensa ja tarpeeseensa juuri tuossa hetkessä.
Mikä hän tunteensa on? No hän sanoo sen suoraan: Harmitus tai huoli, huolestuneisuus. Entä mikä hänen tarpeensa on? Arvaamme, että se on: Toimeentulo.
No miten me siis vastaamme hänelle, jotta meidän ei tarvitse mennä siihen tarinaan, jota äitimme syöttää meille ja joka on hyvin todellinen hänelle.
Sanomme: ”Voi äiti oletko huolissasi minusta ja minun toimeentulostani ja olisit halunnut minun valitsevan toisin, kun menin opiskelemaan?”
Kun valitsemme kuulla äitiämme noin, meidän ei tarvitse kokea äidin arvostelevan ammattinvalintaamme ja ilkeilevän meille.
Koko uuden ajattelun tärkein oppimisen kohde on taito ymmärtää, mikä oma tarpeemme on eri tilanteissa.
Yhtä tärkeä on toisen tarpeen ymmärtäminen niissä tilanteissa,
joissa toinen on ärsyyntyneessä tai suuttuneessa mielentilassa tai jossain muussa voimakkaassa tunnetilassa.
Tarpeita emme voi suoraan havainnoida. Emme itsessämme emmekä muissa. Voimme vain
havainnoida niin itsessämme kuin muissa sen tunnetilan, jossa olemme.
Kuten tiedämme, juuri aktivoitunut tarpeemme aiheuttaa meissä epämiellyttävän tunteen. Voimme niin itsessämme kuin toisessakin havainnoida tuon epämiellyttävän tunnetilan. Se johtaa meidät aina tarpeeseen, joka sen takana on piilossa.
( Lähde: Rauhallistamo, Lars E Granskog) https://www.rauhallistamo.fi
